Bienvenue! 8) ... Jos se kirjoitettiin noin. Kuitenkin, tervetuloa seuraamaan Bangin legacyn ensimmäistä osaa. Kommentointi sallittua.

Jumalatar: Tuossako oli kaikki?

Jep.

Jumalatar: Tälle ei tule lukijoita koskaan.

.........

~*~

Eräänä sumuisena kevätpäivänä toistaiseksi tuntemattomassa tuppukylässä tapahtui jotain ainutlaatuista. Ensimmäistä kertaa kuuteenkymmeneen vuoteen jollekin kylän tonteista muutti ihminen. Tai no, jos tiesi tarkemmin, ihmisyydestä ei voinut olla varma. Silti tämä teko todennäköisesti pelasti kylän teollisuuskäyttöön ajamiselta. Yhteensä kolmen dementiasta kärsivän kyläläisen lyhyen loppuelämän pelasti yksi mies, jolla oli tulenpunaiset hiukset ja harmaat kauriinsilmät. Niin, harmaat, mutta yhtä suuret, kiiltävät ja "hae mut pois täältä"-tyyppiset.

Leo Bang ei tarkkaan ottaen tiennyt, missä oli. Taksikuski oli saanut tietää puolimatkassa, ettei hänellä ollutkaan rahaa, jolla maksaa kulkunsa. Niinpä punapää oli heitetty suuren, tyhjän tontin juureen. Aluksi hän oli koittanut saada yhteyttä ulkomaailmaan, mutta huomatessaan, ettei koko satojen hehtaarien kokoisessa metsätyhjiössä ollut kenttää, joutui turvautumaan kaikkein inhottavimpaan vaihtoehtoon.

Jäämiseen.

 

Kahta kuukautta myöhemmin Leolla oli kaikki, mitä tosimies tarvitsee - punainen tupa ja perunamaa. Hyvä on, ei hänellä ollut perunamaata, mutta talonrötiskö oli todella punainen ja kooltaan tupa. Siellä oli vain kaikkein välttämättömin. Tässä tapauksessahan 'välttämätön' ei tarkoita esimerkiksi suihkua, joka huutavassa rahapulassa jäi puuttumaan.

 

Kuten kuvista on helppo nähdä, Leon asunto ei ollut varsinainen lukaali.

Ei tosiaankaan.

 

Mutta kerrotaanpa tarkemmin päähenkilöstämme, jooko?

Tosiaan, tässä on Leo Bang, tutummin ihan vain Leijo. Lempinimen keksi teini-iän kynnyksellä saatu tyttöystävä, joka ei osannut lausua pojan nimeä oikein. Ihmeellinen suoritus. Leijo on nyt 23-vuotias nuorimies, joka unelmoi omasta kämpästä keskellä kaupungin sykettä, kauniista naisystävästä ja ravintoloitsijan urasta. Mies onkin hyvä kokki, mutta kahdesta muusta ei toistaiseksi ole tietoa. Toistaiseksi tuntemattomassa tuppukylässä (jonka nyt ristin TTT:ksi) ei juurikaan alle kuusikymppisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia näy. Eikä kyllä samankaan, vaikka Leijo ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta voitaisiinkin sovittaa siihen muottiin.

Ehkä myöhemmissä sukupolvissa. ;) *juonittelua*

 

Leijo taitaa todella olla painajaisten poikamies. Ai miksi? Voin luetella ensin hyvät ja sitten huonot puolet.

A) Suloinen. Tämä on tosin huonokin puoli, sillä usein Leijo on ollut suloisempi kuin tyttöystävänsä. Huonolla tavalla.

 

B) Hyvä kokki, vaikka asunto ei annakaan mahdollisuuksia kovin suurille kulinaarisille nautinnoille.

 

C) Ujo lukutoukka. (Jumalatar: Awwww, katsokaa sen ilmettä~! <3) Joku voi lukea nuo huonoiksi puoliksi, mutta tässä tapauksessa ne osoittavat, ettei poika ole pelkkä röyhkeä rötöstelijä, jonka pää on aivojen sijaan täynnä sitä keltaista märkää. Lisäksi mikä olisi romanttisempaa kuin poikaystävä lukemassa kauniin lempirunonsa, joka kuulemma kuulostaa sinulta.

Jumalatar: Victoria's Secretin alusvaatekertaimisto ja satiinilakanat?

Henkiolennot hiljaa.

 

Entäs huonot puolet sitten?

 

A) Elää kuin pellossa. Ei varsinaisesti sottainen - Leijo ei piereskele, röyhtäile tai jätä astioita haisemaan kuudeksi päiväksi - mutta monet pikkuseikat saattavat ajaa neuroottisen tyttöystävän hermolomalle alta aikayksikön. Kuvassa varoittava esimerkki kiireisestä aamusta, joita Leijolla ei tosin ole. Se onkin sopiva aasinsilta kohtaan B.

 

B) Työtön. Ei, Leijolla ei ole työtä ja mies elää velaksi sekä kädestä suuhun. Siksi tällä hetkellä haussa on mukava nainen, jonka kanssa on hiukan kipinää ja jolla on hyvä työ. Kaikkein tärkeintä ovat kohta yksi ja kolme. Erostahan saa hyvät rahat, jos se tosirakkaus sattuukin löytymään.

Leijo: Tuo on moraalitonta, tiesitkö?

Jumalatar: Sätkynuket hiljaa.

*köh* Niin. Sitten on vielä kolmas salaisuus. Salaisuus, kyllä.

Jumalatar: Nyt se tulee, nyt se tulee! 8DD

.... Nimittäin TÄMÄ:

 

C) Kyllä, näette oikein. Ei, kyse ei ole tuosta karseasta fledasta, jonka Leijo sai aikaan sitomalla hiuksensa. Laskekaa katsettanne vain muutamia millejä. Kyllä, juuri noin. Näettekö? Hienoa.

Korvat.

Itse asiassa Leijo ei itsekään tiedä, miksi hänellä on suipot, lähinnä satukirjoissa nähtävät korvat. Mies on oppinut piilottamaan ne vuosien saatossa, mutta hän pelkää niiden periytyvän lapsilleen. Onko Leijo taikaolento vai onko äiti sattunut ajautumaan hetkeksi ohikulkevan sirkuksen päätähden matkaan? Yhtä kaikki, lapsiparat.

Mutta ehkä nyt olisi aika siirtyä varsinaiseen tarinaan?

~*~

Varsinaiseen kaupunkiin oli kävellen kilometrejä, mutta Leijo otti sen lähinnä ylimääräisenä treeninä. Niinpä hän ravasi kaupungissa satunnaisesti viikon tai muutaman päivän välein. Oikeastaan taka-ajatuksena oli löytää se mukava nainen, jonka kanssa ehkä olisi kipinää ja jolla olisi hyvä työ. Sellaisia ei kuitenkaan ollut löytynyt. Johtuisiko Leijon paikkamausta...?

Vanha mies: ... Hehehehe... : DDDddd

Leijo: .... *askeleiden nopeutusta*

Vanha mies: .... : DDDDDDddd

Leijo: ......... *juokseminen lähimpään paikkaan*

 

Kyseinen 'lähin paikka' osoittautui kuitenkin lähes yhtä epäilyttäväksi kuin hekotteleva vanhus. Ylipirteä, oudolla tavalla lähes flirttaileva baarimikko nimeltä Krister iski Leijolle välittömästi silmää. Viaton (Jumalatar: Tai vain tyhmä...) punapää ei kuitenkaan ymmärtänyt, mistä oli kyse, vaan jatkoi matkaansa pöytään.

 

Ei, täältäkään ei löytynyt hameväen edustajia. Huomatkaa, kuinka Leijo "Nössö" Bang on siirtynyt pikkupöytään pokeripöydän sijasta.

 

Kesti hämmentävän kauan, ennen kuin nössömme tajusi siirtyä paremmille vesille. Tällä kertaa Rollon piilopaikkaan. Ehkä sieltä löytyisi nainen, jonka kriteerit olen jo nimennyt vähintään kaksi kertaa ja sen takia kyllästynyt niiden kirjoittamiseen? (Leijo: Mukava, ehkä pientä kipinää ja hyvä työ.)

 

Aluksi oli vain suo, ku(o)kka ja Jussi. Tai tässä tapauksessa anonyymi kokki ja tarjoilijatar sekä aiemman Krister-baarimikon klooni. Pelottavaa.

 

Ensin naisia ei meinannut löytyä hakemallakaan, mutta silti tapahtui (taas) jotain ainutlaatuista. Leijo sai ystävän. Okei, tyypin nimi on Hemmo ja ainakin paikan päällä takkutukka näytti siltä, että poltti jotain muutakin kuin yrttitupakkaa. Mutta ehkä se ei haittaisi - tai tavat saataisiin kitkettyä pois. Leijo (siis Jumalatar ja pelaaja) näki(vät) nimittäin miehessä tulevien tyttäriensä isän.

 

Sisälle palatessa Leijoa lykästi ensimmäisen kerran. Tässä on Irina Korpi, jonka kanssa mies tuli oikein hyvin juttuun. Taustalla näkyvät myös jostain kaunaisen oloinen kloonibaarimikko ja pelatessa psykoottiseksi osoittautunut... miksi noita nyt kutsutaan. Jonkinlainen portsarinainen kuitenkin.

Irinasta ei saanut nyhdettyä paljoa informaatiota, mutta rupattelu ainakin sujui luontevasti ja puhelinnumero päätyi Leijon housujen taskuun. :)

 

Irinan siirtyessä pokeripöytään Leijo soi taas kaipaavia katseita muille naispuolisille paikallaolijoille. Pian se katse tavoitti yhden läsnäolijan, Liinan. On mysteeri, miksi jotenkin halvan oloinen nainen oli päätynyt kodikkaaseen Rollon piilopaikkaan bailuvaatteissa ja rajuissa meikeissä. Liina oli houkutteleva, mutta jostain syystä Leijoa epäilytti hänen seurassaan. Silti puhelinnumero jäi muistoksi tästäkin tuttavuudesta.

 

Ulos astuessaan Leijo törmäsi vielä kolmanteen kokelaaseen, Lempiin. Nainen oli siedettävän näköinen ja hänen kanssaan oli helppoa jutella, mutta se jokin puuttui. Lisäksi Lempi oli innostuessaankin... no, laimea. Tylsä. Silti Leijo otti vastaan numerosarjan: jos ei lykästäisi, ehkä tästä voisi tulla jotain. He voisivat pitää hiljaisia koti-iltoja yhdessä.

Jumalatar: .... *pään lyömistä seinään*

 

Kului puolikas viikko ja Leijo taisi unohtaa ihmissuhteensa hetkeksi Hemmoa lukuun ottamatta. Ei, sen sijaan hän keskittyi herkeämättömään työnhakuun. Tällä ei kuitenkaan tainnut olla varsinaisia tuloksia, sillä itsepäinen (riesa) herra ei suostunut mihinkään muuhun työhön kuin johonkin, joka kuului ravintola-alaan. Toistaiseksi lehdistä oli löytynyt kaikkea muuta. No, jos seuraavaan kolmeen päivään ei ilmestyisi sopivaa tarjousta, hänen olisi pakko ottaa jo laskujen takia jokin muu työ.

 

Lopulta Leijo sai muistutuksen sosiaalisesta elämästään. Liina soitti hänelle eräänä iltana rupatellakseen ja kysyäkseen kaupungille. Naisen äänessä oli hunajainen sävy, josta oli selkeästi yritetty tehdä viettelevä. Leijo huomasi vain kyllästyvänsä. Liina paljasti liiankin hyvin, että koitti ulkonäöllään peittää sen, ettei hänellä ollut yhtäkään oikeaa ajatusta. Näiden tietojen perusteella Leijo päätti unohtavansa tämän suhteen: hän ei kestäisi Liinaa, vaikka tuo olisi miljonääri.

 

Jo seuraavana päivänä Leijo päätyi kutsumaan Lempin kylään. Se oli eräänlainen testi. Heidän keskustelunsa sujui samalla radalla kuin aiemmin: puhe kulki, mutta aiheet osoittivat, että Liina toivoi Leijolta lähinnä lukuiltoja ja kirkossa käymistä. Nainen oli selkeästi ihastunut häneen, ja Leijo päätti, että ennen torjumista kysyisi yhden tärkeän kysymyksen, joka päättäisi sen suhdehaaran kulun.

 

Jep, sori Lempi, mutta teillä ei ole tulevaisuutta. Pidetään kuitenkin sinut mielessä tulevaisuuden varalta.

 

Siispä oli viimeisen vaihtoehdon vuoro tulla tulikokeeseen. Irina.

Tervehdykset sujuivat leppoisasti. Leijo huomasi, että Irina oli omalla tavallaan Liinan ja Lempin välimuoto: osasi arvostaa kotia ja hyviä arvoja, mutta omasi silti seikkailunhalua ja kipinää silmäkulmassa. Lisäksi nainen oli älykkäämpi kuin kaksi kilpailijaansa yhteensä. Leijo huomasi pitävänsä naisesta kysymättäkin.

 

Mitämitämitä?! Ensimmäistä kertaa ikinä pelissäni townie flirttailee vapaaehtoisesti omalle similleni! Loistavaa! Jo pelkästään tämän takia Leijo päätti, että oli aika kysyä ratkaiseva kohta. Jännitys tiivistyi.

 

Toimitusjohtaja! Täydellistä!

Jumalatar: JESS! *tuuletusta ja siunauksia*

Tiesin välittömästi, että näistä kahdesta tulisi hieno pari!

Jumalatar: ........... *köh* Niin tietenkin.

 

Pienen avittamisen jälkeen tunnelmat jäivät tähän. Kuvaamatta jäänyt suudelma ja Irinan hymyllä sävytetty soittopyyntö. Oi, Leijo, hyvä poika, come to mama! *rapsutusta*

Leijo: En ole koira.

Jumalatar: Playboy! <3 *liittyy rapsutukseen*

Leijo: DDD''':

 

Painajaisten poikamies ei olekaan enää poikamies! Näihin tunnelmiin päätämme ensimmäisen osan. Kommentoikaa, kullanmurut! <3